Liverpool 11.2.2002
Elämäni suomalaisena nuorena miehenä oli päättymässä. Päättymässsä siinä mielessä että sana suomalainen viivattaisiin yli. Suomesta jatkossa jäisi jäljelle vain enää kieli jota osaisin. Suomalaisen lisäksi minusta pyyhittäisiin yli nimi ja tilalle tulisi Firman antama. Kohdallani se oli Juni, kesäkuun poika millä ei ollut mitään tekemistä alkuperäni kanssa.Minun kanssani aloitti yksi norjalainen, yksi tanskalainen ja kolme brittiä. Ensimmäinen päiväni Firmassa oli kun olisin ollut humalassa. Toinen päivä olikin jo kun krapulassa.
Puolen vuoden päästä puhuisin englantia pohjoisenglatilaisittain ja humalassa sönkkäisin kuten kaikki Liverpoolissa. Scouse aksentilla. Uuden nimen lisäksi uuteen identiteettini kuului tapakoulutus jossa opeteltiin firman tavoille. Sääntöjä riitti. The Firm niinkun me puhuimme oli oikeasti saksalainen yritys jonka nimeä ei kukaan osannut sanoa sillä siinä näytti olevan ainakin 26 kirjainta. Yrityksen kotikaupungissa oi kaksi osaa ja ainakaan minä en osannut sanoa sitä oikein. Kotikaupungin perusteella firma olisi voinut yhtä hyvin valmistaa vaikka käkikelloja. Sen verta vierasta oli tämä kaikki.
The Firma sijaisti aivan rannassa talossa joka oli kuulunut joskus Titanicin varustamon White Star Linen kilpalijalle Cunnard -varustamolle. Tuntui aivan kun pala historiaa olisi ollut aivan käden ulottuvilla ja näin olikin. Lisäksi River Mersey joka avautui Irlannin merelle ja tuuli oli sen mukaista. Suomesta lähtiessä oli täysi talvi. Liverpoolissa kevät oli pitkällä. Leskenlähdet ja narsissit olivat nousseet jo kahta vikkoa aikaisemmin ja rankka britannian talvi tarkoittaa + 10 astetta.
Suuntanumero Liverpooliin oli 0151 ja ulkomailta +44151 (Nämä numerot näyttelevät vieläkin roolia elämässäni mutta eri tavoin)
Valuutta Iso-Britannian punta GBP, Sähkö on samaa kun kotona suomessakin, mutta pistorasiat on erilaisia. Savukkeet ja bensa ovat kalliita. Tästä huolimatta autotiheys on maailman suurin ja britit ovat kovia tupakoimaan. Niin olin minäkin noihin aikoihin.
Helsinki 4.6.2015
Tornisairaalan teho-osasto ei lepää koskaan. Nurkkaus jossa olin oli varsin hiljainen. Taustalla kuului sydänvalvontalaitteiden piipitystä,
elämästään kamppailevien ihmisten tuskan voihkintaa joihin hoitajat tarjosivat ampullejaan parhaan mukaan. Olin hetkeä aikaisemmin vapautunut
intuboinnista johon minut laitettiin vuorokautta aikaisemmin koska se oli ainoa tapa varmistaa, että saisin henkeä kunnolla. Ymmärsin itsekin
kamppailevani elämäästäni näiden muiden lailla. Nyt todella ymmärsin eläväni ja kaikki ne kysymykset, jotka olivat olleet minulle epäselviä
muuttuivat päivänselviksi. Ymmärsin mitä halusin ja ketä rakastin. Vielä muutamaa tuntia aiemmin en voinut puhua minulle asennetun hengitysputken takia. Tämä ei estänyt minua kommunikoimasta. Ilmaisin kivun, kylmän ja kuuman sekä haluni saada puhelimeni. Hengitysputken poiston yhteuydessä hoitaja kysyi minulta, että missä olin oppinut viittomakieltä. Mietin hetken ja vastin lopulta: -Eihän tuohon tarvita kun kuvankaunis kuuro tyttö silloin joskus nuorena. Kyllå luonto hoitaa loput. Tämä olikin totta, sillä olin tämä motivaationa opiskellut viittomista joskus kauan aikaa sitten. Tästä oli aikaa yli 20 vuotta.
Hoitaja oli kuin ällikällä lyötynä ja toisaalta olin tehnyt häneen vaikutuksen puhumalla viittomakieltä. Hän toteutti toiveeni ja toi
älypuhelimen. – Normaalisti me emme teho-osastolle tuo näitä älypuhelimia, mutta teit vaikutuksen.
Kävin läpi vastaajaa jossa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta puhelimen sähköpostissa minulla oli viesti joka seisautti juuri vaihtuneen vereni.
Viestin lähettäjä oli Ehran, eräs tuttuni kaukaa ajassa taaksepäin. Viestin sisältö koski Shiriania, erästä naista joka joskus kauan oli ollut
osa elämääni ja muutti sitä paljon. Maailmani ei koskaan ollut samanlainen. Viesti oli kirjoitettu vuorokautta aikaisemmin:
Dear Juni
Tämä on raskasta kertoa. Asiani koskee Shiriania. Hän on vakavasti loukkaanutunut auto-onnettomuudessa viime yönä. Hänet on nyt leikattu ja emme tiedä vielä mitä käy. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta. Tiedän, että ette ole jutelleet enää aikoihin. Shirian halusi sinun tietävän tämän.
Olet kaikki nämä vuodet ollut hänen mielessään.
Terveisin
Ystäväsi
Ehran
Kyynel vierähti poskelleni. Shirian. Nainen jonka kanssa joskus elin yhdessä mahdollisesti myös kuolisi tänä iltana kanssani samaan aikaan mutta
eri paikassa.Vuoro vaihtui ja juuri yövuoroon saapuunut Milla kysyy mikä minua liikutaa ja luen Ehranin minulle kirjoittaman sähköpostin. Milla
liikuttuu ja ottaa kanssani osaa suruun. Milla ymmärtää selittämättä, että minun on joskus täytynyt asua ulkomailla ja Shirianin minulle hyvin
rakas. Tämä on jännä asia sillä olin juuri kaksi minuttia aiemmin ymmärtänyt itsekin miten rakas hän olikaan. Huomasin ihastuvani Millaan tämän
takia. Nukutusaineesta ja kipulääkkeestä huolimatta minulle oli helppoa tehdä pesäero. Olin ihastunut Millaan ja Shiriania rakastin.
